

Aadalla on meneillään hauska vaihe. Mistä lienee moisen oppinut, mutta tyttö käyttää ahkerasti omistusmuotojen lisäliitteitä (joo joo, on niille varmasti kieliopillisesti oikeampi termi olemassa, mutten minä sitä muista) : minun äitini, minun isini… jne. Koska kotini nyt muutti tänne Raumalle, niin en ehdi kummityttöä moikkaamaan niin usein kuin ennen.
Sitä riipaisevammalta tuntui tänäänkin kuunnella itkevää Aadaa, joka huusi ja tinttaroi, että “Minun Jenni ei mene! Minun Jenni ei mene!” Toisaalta sydäntä tietenkin lämmittää kuulla, että olen hänen Jenninsä
Hassu tyttö.

Hiljaista on taas ollut täällä blogin puolella, sillä olen ollut kiireinen muuttovalmistelujen kanssa. Vanhan kämpän avain on nyt luovutettu ja raumalaistuminen voi alkaa. Uusi kämppä on vielä jonkin verran mullin mallin, mutta pikku hiljaa ne tavarat löytänevät paikkansa.
Ehdin minä kuitenkin viime viikolla käydä katsastamassa PMMP:n keikan Porissa. Näillä neidoilla on ihailtavan paljon energiaa!


Ne on sitten virallisesti pään palelluttamiskelit saapuneet, kun jouduin vetäämään oikein villapipon päähäni! Parin viikon takainen korvatulehdus ei ilmeisesti ole talttunut ensimmäisellä lääkekuurilla, joten pipo suojasi sopivasti särkevää korvaa -ja peitti likaisen tuntuiset otsahiukseni samalla. Kätevää kerrassaan.
