Ne on sitten virallisesti pään palelluttamiskelit saapuneet, kun jouduin vetäämään oikein villapipon päähäni! Parin viikon takainen korvatulehdus ei ilmeisesti ole talttunut ensimmäisellä lääkekuurilla, joten pipo suojasi sopivasti särkevää korvaa -ja peitti likaisen tuntuiset otsahiukseni samalla. Kätevää kerrassaan.
Mietiskelin tämän julkisen blogini kohtaloa… Alkuperäinen idea välittää tietoa päivistäni ulkomaille asti on vähän kärsinyt elämäntilanteen muutosten myötä, olettaisin. Olisin siis halukas tietämään, että ketä vielä kiinnostaa.
Toisin sanoen, jos täällä käy ainoastaan sama vakiporukka (kiitos kun käytte 
) kuin “salaisessa blogissani” niin näen järkevimmäksi ratkaisuksi siirtää kaiken kirjoittamisen sille puolelle ja jättää julkiset höpinät varikolle.
Jos teitä löytyy muitakin, niin nyt kommenttilootaan huutamaan “täällä!”. Jos joku ujostelee nimellä/nimimerkillä kommentointia, niin poistin nyt kommentointiin ennestään pakollisena vaaditun sähköposti -kentän. 
EN. I’ve been thinking about this public blog of mine: is it needed now that my life situation has quite a lot changed from the days I started this blogging?
So I would like to know who is actually reading my blog or is it the same people visiting here that read my private blog as well? If so, I see it’s more practical to stop public blogging and continue writing only on a private level.
That’s why I ask you all who are reading this blog to come forward -so to speak- and leave a comment here. “Here” or “Buu” are just fine. I also removed the email box that was earlier required to be able to comment – in case someone is too shy to leave an email address. (However I don’t see it anyway)
KUVA/PHOTO: Juergen Teller for Marc Jacobs
Minun on pitänyt jo monta viikkoa ottaa asiakseni kulmakarvojen ja ripsien värjääminen -kotikonstein sen aina toteutan. Vaikka aikaa olisi, niin en vieläkään ole saanut aikaiseksi täräyttää väriä kulmiin, vaikka operaatioon menee vain noin viisi minuuttia…
Lisäksi tuo leikkaamani etutukka alkaa hapsottaa silmillä. En kuitenkaan osaa päättää, siistinkö sitä lyhemmäksi vai annanko sen kasvaa. Parturiin meno on pyörinyt mielessä ja erityisesti hiusten tummaksi värjääminen, mutta voi olla, että tummennan sitä asteittain sen sijaan että läjäytän tummanruskeaa päähän suoralta kädeltä.
Aika hulinaa ja tunteiden vuoristorataa ovat viime päivät olleet. Huh! Jospa nyt helpottaisi pikku hiljaa…
Riia täytti viime sunnuntaina vuosia. Kävin kahvittelemassa ja kakkuakin sain. Aada esitteli lempileluaan Fanttia ja oli oma ihana itsensä.
Subscribe